Winellska skolan ylpeänä esittää toimintasuunnitelmansa oppilastuesta yläasteen alkaessa. Puhutaan kolmivaiheisesta lähestymistavasta, alkaen tavallisesta tukiopetuksesta, kun oppilaalla on ongelma tai haaste.
Oppiaksemme tukea kaikki tarvitsemme
Tämä näyttää hyvältä PowerPoint -kvalolla, ja se kuulostaa hyvältä. Näyttäisi siltä, että henkilöstö aidosti uskovat malliinsa. Totuus on kuitenkin käytännössä toinen. Kun oppilas vanhempinsa mukaan tarvitsee tukiopetusta ei ole mitenkään sanottua, että se järjestyy. Tietenkin voi joskus olla vaikeaa järjestää tukiopetusta, mutta sen pitäisi olla poikkeus, ei sääntö.
Meidän perhe ei ole saanut tukiopetusta koulutusta kuin jokunen kerta viimeisen kuuden vuoden aikana. Kolme lasta, kolme kouluvuotta = yhdeksän vuotta koulua. Tätä ei enää voida selittää ajoittaisilla käyätnnön ongelmilla järjestämisessä. En tiedä, mikä on aiheutti tämän, onko kyse resurssien puutteesta (aina helppo vastaus!) vai todellista tahdon puutteesta. “If there’s a will, there’s a way” sanotaan Englannissa, ja meistä on kyllä tuntunut, ettei tätä will:iä oikein ole ollut, vaikka tässä osaksi varmasti on kysymys resursseistakin.
Varmistakaamme, että kouluissa on sekä resurssit että tahto hoitaa tukiopetus ja muuta tukea oppilaille, jotka sitä tarvitsevat tai haluavat. Varmistakaamme, että koulu auttaa myös oppilaita jotka eivä ole jäämässä luokalle tai päätymässä nuorisovankiloihin, auttaakaamme heitä pääsemään eroon 6 tai 7 arvosanoista. Koska jokainen *voi* olla vähintään 8:in oppilas jokaisessa aineessa. Kaikissa kouluissa.
If there’s a will
