Meidän kolme vanhemmat lapset ovat kaikki käyneet alakoulunsa Bobäcks skolan:issa. Se on meillä koettu kouluna, jossa on hyvä henki ja kulttuuri, joka innostaa ja motivoi lapsia oppia mitä heidän tulisi oppia, vaikka he samalla voivat olla lapsia ja leikkiä ja pitää hauskaa. Opetus on ollut sopivan vaativaa, kotitehtävät ja kokeet ovat varmistaneet, että oppilailta vaaditaan ponnistelua.
Siirtyminen Winellska skolan:in lukioon on valitettavasti ollut pettymys meidän kaikkien kolmen lasten osalta. Tunnelmassa ei ole ollut mitään vikaa, ja se, että koulu on alttiimpi alkoholin ja huumeiden aiheuttamille haasteille ei ole yllätys itsessään, oppilaiden korkeammasta iästä, lasten määrästä ja koulun sijainnista lähellä Kirkkonummen keskustaa johtuen. Meidän perhe on kuitenkin selvinnyt niistä uhkista, onneksi.
“Finland in the Nineteenth Century”, Leo Mechelin, 1894.
Mutta, se, että lasten kotitehtävät yhtäkkiä loppuivat ei voi selittää sillä, että koulu on iso, että koulu on Kirkkonummen keskustassa tai muilla ympäröistötekijöillä. Se, että oppitunteja yhtäkkiä alettiin kuvata “tylsinä” ei ole vain alkavaan murrosikään ja yleiseen laiskuuteen liittyvää. Se, että opettajat selkeästi viestivät, ettei olen niin tärkeätä miten kirjoittaa tai puhuu, niin kauan kuin auttavasti voi jotenkin ymmärtää, mitä oppilas (ehkä) yrittää tarkoittaa, ei voida selittää pedagogisten taitojen puutteella. Näin ainakin toivon vilpittömästi, ja luotankin, vaikka näkemykseni pedagogiikasta on rajoittuu lähinnä omaan pedagogiikan vastaanotton.
Meistä on selvästi näyttänyt siltä, että tavoitetaso on aivan liian alhainen Winellska skolan:issa. Koulu yksinkertaisesti vaatii liian vähän oppilailta. Huonoa kielenkäyttöä ja älyllisesti laiskoja argumentteja ei saisi enää yläasteella hyväksyä. Itse asiassa siirtyminen lukioon toisella paikkakunnalla, “stadissa”, on ollut aikamoinen shokki lapsillemme. Hampaidenkiristelyä ja arvosanojen keskimäärin 2-3 arvon korjaaminen alaspäin ovat olleet ensimmäisiä tuloksia. Oppilaat, jotka ovat tulleet lukioon muualta kuin Winellska skolan:ista eivät näytä olevan yhtä vieraita omalle työlle, kirjallisten töiden tekemiselle tai essee-vastauksille.
Kaikilla lapsilla ei voi kouluiässä olla sisäinen motivaatio opiskella, eikä kaikilla voi vielä olla toimiva opiskelutekniikka. Tämä opiskelumotivaation puuttuminen ja yleinen keskittymisen puute on jotain, mitä olen ymmärtänyt olevan erityisen yleinen pojilla. Opettajan ei todellakaan ole helppoa saada 15-vuotiaisten luokan huomion, saada heitä olla dissaamatta muita oppilaita nörtteinä (pahin kirosana!), tai saada heidät keskittymään välttämättömien mutta ilkeiden kielioppisääntöjen pränttäämiseen, erityisesti kun mobiili surisee taskussa.
Toisaalta, olen rakentanut ja opettanut useita kursseja Svenska handelshögkolanissa, ja siellä on ollut erittäin selvää, mikä vaikuttaa siihen, miten suosittuna ja “cool:ina” kurssi koetaan. Kunnianhimoiset tavoitetasot ja ja korkeat vaatimukset opintosuorituksista, silloin kurssi koetaan “kovana”, mikä houkuttelee kirkkaimmat kyvyt kurssille. Peruskoulua ja yliopistoa ei tietenkään tule verrata suoraan toisiinsa, mutta eivät ne täysin erilläänkään ole. Aineestaan ylpeä opettaja, korkeat tavoitetasot sekä omalle panokselleen että oppilaiden saavutuksille ovat oppilaista moninkertaisesti innostavampaa ja suositumpa kuin autopilotti asetettuna toistoon.
Tavoitetaso pitää nostaa merkittävästi. Oppilaille pitää antaa enemmän kirjallisia tehtäviä. Heiltä pitää vaatia ymmärrettävä, kieliopillisesti oikein olevaa ja keskustelevaa kirjoittamista, sitten kirkkaampi ajattelu tulee perässä. Kuvaus ja analyysin välinen ero tulee esitellä oppilaille. Vastausten ei saisi jäädä “mutta olen sitä mieltä” -tasolle, ei puhuttuna eikä kirjoitettuna. Lyhyesti, vaadi, sillä saa tuloksia.
If there’s a will
